menu
Volter Kilpi KustavissaVolter Kilpi KustavissaVolter Kilpi KustavissaVolter Kilpi KustavissaVolter Kilpi Kustavissa

TUE TOIMINTAAMME

 

Taiteilija Inari Krohn on tehnyt 40 vedoksen laajuisen Saaristomänty-nimea kantavan grafiikantyösarjan tilaistyönä Kustavin kirjallisuusyhdistykselle. Vedokset ovat numeroituja ja kehystettyjä. Sarja on saanut inspiraationsa merellisestä saaristolaismaisemasta, josta Kustavi tunnetaan.

 

 

Inari Krohn

 

Inari Krohn (s. 1945) on kustavilainen taidemaalari ja -graafikko. Taiteilija kutsuu taidegrafiikan teoksiaan vedoskollaaseiksi, joista syntyy jokaisella vedostuskerralla ainutkertainen lopputulos. Hän yhdistää toisiinsa vesiväripuupiirroksen ja viivasyövytyksen tekniikoita, minkä seurauksena jälki on usein akvarellimaista. Krohn valmistaa värit itse pigmenteistä, ja jokaisen vedoksen värisävyt voivat olla yksilöllisiä.

 

Kuvataideakatemian professorina vuosina 1995-1998 työskennellyt Krohn on yksi Suomen eturivin taidegraafikoita. Krohnin teoksia löytyy laajasti eri kokoelmista ympäri Suomen muun muassa Valtion taidemuseon ja Kiasman kokoelmasta. Taiteilijan näyttelyjä on järjestetty myös ulkomailla.

 

Inari Krohn: Saaristomänty (2015), chine rolle, 30 x 25 cm

 

 

Vedokset myydään 350 €:n kappalehintaan. Vedokset myydään valmiiksi kehystettyinä. Kehystety vedoksen koko on 52,5 x 45,5 cm. Ostamalla tuet Kustavin kirjallisuusyhdistyksen toimintaa, ja olet mukana edistämässä alueellista kulttuurityötä, jolla on merkitystä myös valtakunnallisesti. 

 

Tilaukset puhelimitse numerosta 044 952 1388/ Anni, sähköpostitse info@vkkustavissa.fi tai verkkokaupastamme.

 

 

 

Saaristomännystä sanottua:

 

”Jokainen mänty on erilainen, kaikki ovat yksilöitä, ei ole kahta samannäköistä. Sekä männyissä että ihmisissä on samat ominaisuudet, yksilöllisyyden voima.” – Inari Krohn

 

”Mänty upottaa jännekkäät juurensa jokaiseen säröön ja ratkelmaan, tihkuva ja jäätyvä vesi lainaa apuansa ja verkalleen muhenee vuori. Missä joskus lahoutuu vanhuuttaan satavuotinen vaivaiskasvuinen vuorimänty, siinä on sen juurenpaikka pehmitetty murenneeksi kivisoraksi, ”kaurivahaksi” ja kasvinpaikka valmistettu uuden vereksemmän mäntypolven edustajalle, joka jo paisuttaa runkonsa korkeammaksi ja vankemmaksi ja vuorostaan pehmittää vuoren särön vielä muhevammaksi kasvupaikaksi vuosisataa myöhemmin nousevalle jälkeläiselleen josta jo ehkä paisuu todellinen honkapuu. Nämä mäntypolvet, joista varhaisin on kallion sammalturpeeseen itänyt ja jo parin vuoden perästä surkastunut männyn taimi, näkee rinnakkain samalla kallionlaella ja näkee, kuinka elämä hitaassa taistelussa , joka ei laske vuosisatoja ja vuosituhansia, valtaa elottoman elolliseksi.” – Volter Kilpi