AJANKOHTAISTA

Keskiviikko, Heinäkuu 15, 2020, 11:23

Lue taiteellisen johtajan Anni Mikkelssonin avajaispuhe vuoden 2020 etätapahtumalle täällä! 

 

Kuvaaja Jussi Virkkumaa

Kuvaaja: Jussi Virkkumaa

 

Avajaispuhe 15.7.2020

 

"Kuinka onkaan suvinen päivä elämää täysi....." aloittaa Volter Kilpi Kirkolle –romaaninsa. Se ei ikävä kyllä ole juurikaan näin, kun tässä avajaispuhettani pidän Tuulentuvan tyhjänä kaikuvalle salille.

 

Mutta siitäkin huolimatta: lämpimästi tervetuloa Volter Kilpi verkossa –etätapahtumaan! Vaikka tapahdumme tänä vuonna valitettavasti etänä, halusin itse kuitenkin matkata Kustaviin. Eilen nauhoitimme näyttelijä Ella Mettäsen kanssa Kilven Pitäjän pienempiä –romaaniin pohjautuvan Merimiehen leski –monologin Heponiemen kallioilla vanhan luotsiaseman kupeessa. Kun Ella puheli taas Kilpeä Ketoniemen Riikan suulla, tunsin kuinka Kilven teksti huuhteli kuin aallot kevään kuonaa ja murhetta väsyneestä kehosta. Erikoinen oli tämä kevät. Monelle se merkitsi yksinäisyyttä, köyhyyttä ja ikävää, mutta myös hiljentymistä, rauhoittumista ja tilan avautumista uusille ajatuksille, kun yhteiskuntamme jatkuvan kasvun melu hetkeksi taukosi. Virsi vie ja saarna tuo, sanoi eilen Ketoniemen Riikka ja huomasin istuvani kivellä kyyryssä kuin kirkossa ja heijaavani itseäni tekstin mukana.  Siihen vierelleni Mettästä kuulemaan luikerteli myös harvinaisen kaunis musta kyy, joten onneksi  en tällä kertaa pudonnut ohjatessani kiveltä, kuten viime vuonna, kun intouduin Kilvestä ja Mettäsestä turhankin voimallisesti.

 

Tämän vuoden teema on Tuleville polville – muutos, aika ja utopiat. Kilpi omisti Alastalon salissa –romaaninsa tuleville suomalaisille lukijapolville. Kilven jalanjäljissä myös tämän vuoden ohjelmisto kurkottelee kohti tulevaa. E.L Karhun ja Saara Turusen Emmyn ja Sasin Feministinen kirjakerho tarjoaa kirjallisuuden avulla työkaluja kyseenalaistaa vallitsevaa, Mikko Dufva luennoi utopioista ja Laura Kokko vie meidät elämänkerran kirjoittamisen äärelle eli sen äärelle, miten siirtää mennyttä kohti tulevaa. Annin salongissa pohdimme vuositeemaa monelta kantilta filosofi Elisa Aaltolan, näyttelijä Geoffrey Eristan ja saaristotutkija Kirsi Sonck-Raution kanssa.

 

Antaudun koronakevään aikana utopioiden äärelle.  Kevät toi mieleeni tilaa miettiä sitä, minkälaista maailmaa haluan olla tekemässä ja miten. Tähän välineenä toimivat utopiat, nuo mielenvenytysharjoitukset. Utopia tarkoittaa paikkaa, jota ei ole ja nuorempana suhtauduin utopioihin vähän penseästi. Uskoin, että menneestä löytyy avaimia ymmärtää tulevaa, uskoin praktiseen yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisuun ja koin utopiat tarpeettomiksi – kiinnostivathan minua enemmän sumppupaatit ja sotahistoria kuin lentävät autot, ja ilmeettömät robotit, joiden ajattelin olevan utopiahötön vakiokuvastoa. Onneksi ihminen voi muuttaa ajatteluaan! Sillä vaikka pidänkin enemmän sumppupaateista kuin lentohärveleistä, ajattelen nykyään, että tarvitsemme lennokkaitkin utopioita, jotta voimme kehittää itseämme ja yhteiskuntaamme eteenpäin. Utopiat ovat meille kritiikin välineitä ja työkaluja . Ne auttavat meitä hahmottamaan, mikä nyky-yhteiskunnassa mättää ja mitä kohti ehkä haluaisimme kulkea. Filosofi ja yhteiskuntapolitiikan dosentti Teppo Eskelinen toteaa, on nuorten kyky mielikuvitella toisenlaisia mahdollisia yhteiskuntajärjestelmiä kaventunut. Aikamme ei tunnu tukevan korkealle kohottelevaa ajattelua, joka saa hetkeksi unohtaa tämän hetken realiteetit ja ottaa askelia kohti jotakin uutta. Kun mielikuvittelun kyky kaventuu, kaventuu myös mahdollisuutemme uudistua yhteiskuntana. Me jäämme paikoillemme emmekä enää muista tulevia lukijapolvia, joille me rakennamme tulevaisuutta. Meidän on syytä muistaa, että yhteiskuntamme keskeiset uudistukset ovat seurausta hyvästä mielikuvittelusta. Kiitos kaikille hyvinvointivaltiota aikanaan kuvitelleille! Nyt on meidän aikamme mietostaa sitä eteenpäin!

 

Myös Kilpi rakentelee monenlaisia ajatuskudelmia esseekokoelmassaan Ihmisestä ja elämästä. Skenaariot ovat usein ristiriitaisia, mutta niissä näkyy ajattelun nautinnollinen prosessi. Annetaan toisillemme lupa mielikuvitella tulevia ja upoutua nautinnolliseen ajatteluun! Kuvitella hulluja ja hassunkurisia, keksiä tapoja, sanoja, väyliä, reittejä kohti uutta! Kilven henkilöillä on mielenvapautta, vähäväkisemmänkin ajatus saa lentää ja kurkotella kohti niin tuonpuoleista kuin tulevia aikoja. Olen itse viime viikkoina innostunut protopian käsitteestä. Protopia tunnustaa, ettei ole yhtä jäykkää utopiaa, vaan aivan hidasta liikettä kohti jotakin toista ja parempaa. Taide ja kulttuuri ruokkii tätä hidasta liikettä. Taide elvyttää ajatteluamme, muistuttaa, että meillä on vapaa mieli, jonka avulla voimme huvitella loputtomasti ilman epätyydyttävää kuluttamista ja elokehäämme kuopan kaivamista.

 

Toivottavasti saat napattua tästä tapahtumasta omaan verkkoosi ajatuselämyksiä, mietostamisen aiheita ja peilinpalasia heijastelemaan omaa elämäntuntoasi, seurailet ohjelmaamme sitten mökillä perunankeiton lomassa, kulkuneuvossa kesämatkalla tai työnteon keskellä työmaalla tai toimistossa Lypyrtissä, Loimaalla, Nilsiässä tai Nairobissa.

 

Kuten dramaturgian opiskelija Michelle Orenius kirjoitti viime keväänä Ylioppilasteatterin Vapaan kirjoittamisen klubissa:

 

"Yhä useampi ihminen pohtii muutoksen mahdollisuutta. Mä itken paljon, kun katson mitä tapahtuu mun ympärillä ja näen, että kaikki tekee jotain. Liittyy siihen liikkeeseen, jota ei voi pysäyttää. Eli aikaan. Ja koko ajan tapahtuu jotain. Vaikka joku näyttäis staattiselta, niin jos sitä kattois mikroskoopilla niin näkis, että siellä tapahtuu. Lahoomista, ruostumista, patinoitumista, mätänemistä, sulamista, liukenemista. Tää voi olla kevät, jota me ei olla vielä koettu. Keväällä on kaunista ja tuoksuu hyvältä. Koirankakka paljastuu lumen alta ja siitepöly leviää ilmaan. Mutta sitten tuleekin jo kesä. "

Nähdään taas ensi vuonna Kustavissa! Juodaan kunnon kaffet Tuulentuvan terasilla ja istutaan kylki kyljessä kuulemassa Kilven sanaa. Toivottavasti päästään tanssimaan uudelle kirjallisuusviikko-klubille ja ehkä sunnuntaina vielä kirkon penkkiin nuokkumaan.

Sillä kaikki myrskythän asettuvat kuitenkin kerta ja korkeinkin aalto kaatuu harjoiltansa.

Hyvää Kilpi-viikkoa kaikille!

 

Anni Mikkelsson

 

 

 


Ei viestejä
(*) Vaaditut kentät


Yhteistyössä 



Yhteys

info@vkkustavissa.fi
arkisin 10-14 p. 041 752 8179